Ilmanlaatuun raja-alueella vaikuttaa merkittävästi Petsenganikel-kombinaatin päästöt. Tuotantoprosessien myötä ilmaan vapautuvat rikki- ja raskasmetalliyhdisteet leviävät ympäristöön ilmamassojen mukana. Eniten saasteita leviää vallitsevien tuulten mukana pohjoiseen talviaikaan, mutta kesällä tuulet kuljettavat niitä myös muihin ilmansuuntiin.
Rikkidioksidipitoisuudet ilmassa
Rikkidioksidipäästöjen (SO2) osalta tilanne on hieman parantunut huippuvuosista. Paikoittain esimerkiksi Nikkelissä rikkidioksidipitoisuudet ovat kuitenkin yhä liian korkeat ja ylittävät raja-arvot ja herkille lajeille määritellyn kriittisen tason. Kaupungin seuranta-asemat sijaitsevat noin yhden kilometrin päässä sulatosta. Ne altistuvat päästöille eniten silloin kun tuuli puhaltaa koillisesta. Vuonna 2013 rikkidioksidin keskiarvopitoisuus Nikkelissä on ollut 50 µg/m3.
Vuotuiset rikkidioksidipitoisuudet Svanvikissa
Norjan rajalla sijaitseva Svanvikin asema altistuu päästöille yleensä vain suhteellisen lyhyillä ajanjaksoilla, sillä vallitseva tuulensuunta vie päästöt vastakkaiseen suuntaan. Tämän vuoksi Svanvikissa mitataan huomattavasti alhaisempia keskiarvopitoisuuksia. Tuulet tuovat Svanvikiin päästöjä eniten kesäisin. Svanvikissa ilman rikkidioksidipitoisuuden vuotuinen keskiarvo ylitti ekosysteemien suojelulle asetetun raja-arvon 1970- ja 1980-luvuilla usein. Nyt pitoisuudet ovat laskussa, eikä vuoden keskiarvopitoisuuksien raja-arvoa ole ylitetty vuoden 1989 jälkeen. Vuosina 2013–2014 (huhtikuusta maaliskuuhun) toteutetussa seurantajaksossa Svanvikissa mitattiin rikkidioksidin keskiarvopitoisuudeksi kesäaikana 8,7 μg/m3 ja talviaikana 7,3 μg/m3.
Norjalaisista (Norjan ilmantutkimuslaitos, NILU) seuranta-asemista eniten päästöille altistuu vallitsevassa tuulensuunnassa sijaitseva Karpdalenin asema, vaikka se onkin kauempana päästölähteistä kuin Svanvik. Karpdalenissa talvi on korkeimpien pitoisuuksien aikaa. Vuosien 2013–2014 kesän keskiarvo oli 11,0 μg/m3 ja talven 18,3 μg/m3. Viime vuosien korkeimmat rikkidioksidipitoisuudet mitattiin talvella 2010–2011, jolloin keskiarvo oli 39,1 µg/m3.
Oheinen kuva esittää Svanvikista mitattuja vuotuisia rikkidioksidipitoisuuksia. Raja-arvo ekosysteemien suojelemiseksi näkyy kuvassa punaisena. Kriittinen arvo on 20 µg/m3:n keskimääräinen pitoisuus kalenterivuoden aikana.
Nikkeli, kupari ja arseenilaskeuma Svanvikissa talvi- ja kesäkausina.
Nikkelissä on venäläinen (Murmanskin hydrometeorologia ja ympäristönseuranta (MUGMS) ilmanlaadun seuranta-asema. Siellä käytetyt tutkimusmetodit ovat samanlaisia kuin NILU:lla, joten norjalaiset ja venäläiset tulokset ovat vertailukelpoisia. Nikkelin ja Zapolyarnyin ilmanlaatutietoja julkaistaan MUGMS:n verkkosivuilla.
Suomen Lapissa ilmanlaatu on metsäkasvillisuuden hyvinvoinnin kannalta yleensä kriittisen rajan alapuolella. Muutaman kerran vuodessa tuulen puhaltaessa idästä rikkidioksidipitoisuudet nousevat hetkeksi huippuarvoihin. Vuoden keskimääräinen pitoisuus on 10–15 kertaa alhaisempi kuin ekosysteemien hyvinvoinnille asetettu 20 µg/m3:n raja-arvo.
Raskasmetallilaskeuma
Petsenganikel-kombinaatti levittää ympäristöön raskasmetalleja kuten nikkeliä, kuparia, kobolttia ja arseenia. Raskasmetallilaskeumaa nikkelin, kuparin ja arseenin osalta mitataan Svanvikissa sadevedestä. Pahin tilanne on noin kymmenen kilometrin säteellä kombinaatin tuotantolaitosten ympärillä. Laskeuma pienenee nopeasti etäisyyden kasvaessa päästölähteeltä.
Norjan Svanvikin asemalla on havaittu sadevesistä mitattujen raskasmetallipitoisuuksien kasvua vuodesta 2004 eteenpäin 1990-lukuun verrattuna. Raskasmetallipitoisuus sadevedessä kesällä on paljon korkeampi kuin talvella, koska kesäisin useammin tuulee sulatosta päin. Suomen alueella (Kevo ja Pallas/Matorova) raskasmetallien raja-arvot eivät kuitenkaan ylity.
