Ympäristön tila

Inarijärven tila

Inarijärvi sijaitsee sekä jokien virtauksen että vallitsevien tuulten suhteen päästölähteiden yläpuolella.

Se on suuri ja karu järviallas, jonka ekologiseen tilaan vaikuttaa huomattavasti vedenkorkeuden säännöstely. Säännöstelyn aiheuttamia haittoja rantavyöhykkeen eliöstöön on vähennetty 2000-luvulla toteutetulla Inarijärven vesiluonnon kannalta aikaisempaa paremmalla säännöstelykäytännöllä.

Selvimmät myönteiset vaikutukset tästä näkyvät korkeimpien vedenkorkeuksien vähenemisenä sekä siinä, että vedenkorkeus on ollut virkistyskäytön kannalta hyvällä tasolla entistä useammin. Myönteisiä muutoksia on tapahtunut kalakannoissa. Muutokset Inarijärven hydrologisissa olosuhteissa liittyvät ilmaston lämpenemiseen. Pintaveden ja vesipatsaan kesän keskilämpötilat ovat kasvaneet tarkastelujaksolla 1960–2009.

Veden laatu

Inarijärven veden laatu on suurimmaksi osaksi erinomainen. Selviä merkkejä rehevöitymisestä ei ole havaittu. Sedimenttiaineistossa

Sedimentti

Vesitutkimuksen yhteydessä sedimentillä tarkoitetaan kerrostuvaa maa-ainesta, joka on kulkeutunut ja laskeutunut vesistöalueen pohjalle. Tavallisimmin sedimenttejä syntyy merien, järvien ja jokien pohjiin.

Sedimenttikerroksia analysoimalla voidaan saada tietoa vesistöihin kohdistuvasta kuormituksesta ja sen vaihteluista pitkällä aikavälillä.

Sedimenttitutkimuksia käytetään esimerkiksi selvitettäessä vesistöjen tilan muutoksia sekä ilmaston kehitystä eri aikoina.

näkyvä lievä rehevöityminen ja joidenkin kasviplanktonlajien runsastuminen viime vuosikymmeninä voivat olla seurausta poikkeuksellisen lämpimistä kesistä. Tällainen kesä oli esimerkiksi vuonna 2013. Veden laadun vaihtelussa on havaittavissa pieniä alueellisia eroja, jotka johtuvat pääasiassa jokien tuomasta orgaanisesta humusaineesta ja siihen sitoutuneista ravinteista.

Järveen kulkeutuvista typestä ja fosforista yli 70 % muodostuu luonnon huuhtoumasta. Ravinteista 20–25 % tulee ilman kautta teollisuuspäästöjen laskeumasta. Loput noin 5 % kuormituksesta on ihmisen aiheuttamaa haja- ja pistekuormitusta. Sen vaikutus on vähäistä järven suureen kokoon nähden, joten sillä on vain paikallista merkitystä veden laatuun.

Vesi on kirkasta ja vähähumuksista. 1980-luvulla uhkaavalta näyttänyt happamoitumiskehitys on pysähtynyt, ja viime aikoina on havaittu jo lievää puskurikyvyn palautumistakin. Järven vesi on juomakelpoista aivan asutuskeskusten läheisiä alueita lukuun ottamatta.

Kasvi- ja eläinplankton

Kasviplanktonin määrän perusteella Inarijärveä voidaan sanoa karuksi, ja pohjoisosiltaan jopa erittäin karuksi. Järven eteläosassa kasviplanktonia on lähes 50 % enemmän kuin pohjoisessa, mikä korreloi järven osien vaihtelevan fosforipitoisuuden kanssa. Eroavaisuudet eivät näy juurikaan lajiston koostumuksessa, vaan ainoastaan runsaudessa. Kasviplanktonin perusteella Inarijärvi on erinomaisessa kunnossa.

Vähäravinteisille järville tyypillisesti kasviplanktonlajisto koostuu pienikokoisista lajeista, ja kultalevien monimuotoisuus on suuri. Runsaimpia leväryhmiä ovat kultalevät, nielulevät, piilevät ja panssarisiimalevät. Sinileväyhteisö koostuu karuille järville tyypillisesti lähinnä pienisoluisista ja pieniä yhdyskuntia muodostavista lajeista.

Inarijärven eläinplanktonlajisto koostuu tyypillisistä viileää ja puhdasta vettä suosivista lajeista. Lajirunsaus on suurin rataseläimillä ja vesikirpuilla. Näiden lisäksi lajistossa on alkueläimiä ja hankajalkaisia. Vaikka rataseläimiä on lajistollisesti eniten, pienikokoisina lajeina niiden osuus biomassasta on kuitenkin vähäinen.

Keskimääräinen eläinplanktonbiomassa on pohjoissuomalaisiin vertailujärviin nähden huomattavan alhainen, mikä johtuu järven karuudesta ja avoveden ajan lyhyydestä. Etenkin vesikirppujen määrä on verrattain vähäinen. Kasviplanktonin tapaan eläinplanktonia on järven rehevämmissä eteläosissa pohjoista enemmän. Sen määrät lisääntyvät myös selkävesiltä suojaisiin lahtiin siirryttäessä. Kokonaisbiomassa ja lajien runsaussuhteet vaihtelevat jonkin verran eri vuosina.

Eläinplanktonmääriin on vuosikymmenien saatossa saattanut vaikuttaa kalojen, etenkin muikun, kannanvaihtelut. Planktonia syövien kalojen populaatiot ovat suurimpia alueilla, joilla on runsas vesikirppukanta.

Makrofyytit

Makrofyyteillä tarkoitetaan kasveja, jotka elävät joko kokonaan tai osittain vedessä. Inarijärven luonnolliseen vesikasviyhteisöön kohdistuu suurin paine vedenkorkeuden säännöstelystä, sillä ihmistoiminnasta peräisin olevan ravinnekuormituksen arvioidaan olevan pientä. Tämä ilmenee myös vesikasvilajistosta, sillä suuri osa havaituista lajeista on rehevöitymisherkkiä eikä niitä siis löydettäisi, jos Inarijärvi olisi rehevöitynyt ravinnekuormituksen takia.

Vedenkorkeuden säännöstelyn vaikutukset makrofyytteihin ovat pieniä ja kasvillisuus on sopeutunut niihin hyvin. Inarijärven vesikasviyhteisöjen ekologinen tila onkin arvioitu erinomaiseksi. Säännöstely on kuitenkin aiheuttanut Inarijärvessä joitain muutoksia, muun muassa kevättulvasta riippuvaisilla kasveilla on pienempi esiintymisalue kuin säännöstelemättömissä järvissä.

Pohjaeläimet

Inarijärven pohjaeläimistöä on tutkittu 1960-luvulta lähtien. Jo tällöin Inarijärven rannoilla havaittiin selkeästi vähemmän pohjaeläimiä kuin läheisissä säännöstelemättömissä Muddus- ja Nitsijärvessä. Näissä vertailujärvissä havaittiin myös tunnetusti säännöstelylle herkkää lajistoa, joka Inarijärvestä puuttuu. Huolimatta uusista säännöstelyohjeista, jotka ovat olleet käytössä 2000-luvun alusta, Inarijärven rantavyöhykkeen pohjaeläimistö kärsii säännöstelystä edelleen ainakin hieman. Havaitut poikkeamat Inarijärven rantojen eläinlajistossa ovat samanlaisia kuin muilla säännöstelyjärvillä havaitut säännöstelyvaikutukset.

Pohjaeläimistön tilaa mitattiin viiden muuttujan perusteella; taksonikoostumus, runsaussuhteet, tärkeät taksonomiset ryhmät, muutosherkkien ja epäherkkien taksonien suhde ja monimuotoisuus. Inarijärven pohjaeläimistön kivikkorantojen tila on luokiteltu viimeisten kolmen havaintovuoden (2003, 2008, 2012) perusteella pohjaeläinten osalta hyväksi. Pehmeiden pohjien tila on vastaavasti kohtalainen samalla havaintojaksolla. Keskimääräinen tila on hyvä.

Kalasto ja kalaistutukset

Inarijärvessä elää kymmenen alkuperäistä kalalajia; ahven, hauki, made, mutu, kolmipiikki, kymmenpiikki, taimen, nieriä, harjus sekä siika monine muotoineen. Kalakantojen ja kalansaaliiden kehitys kääntyi useiden mittarien osalta nousuun 2000-luvun alussa.

Lisäksi Inarijärvessä elää istutettuna muikkua, harmaanieriää ja järvilohta. Muikku on istutettu Kemijoen vesistöalueelta Inarijärven yläpuolisiin vesiin 1950–60-luvuilla, jonka jälkeen se on levinnyt järveen ja perustanut luontaisesti, ajoittain hyvinkin runsaasti, lisääntyvän kannan. 1980-luvun alussa muikkukanta runsastui nopeasti, ja vuosikymmen myöhemmin romahti. Sittemmin kanta on jälleen voimistunut.

Vuoksen vesistöalueen järvilohta on istutettu Inarijärveen ensimmäisen kerran vuonna 1971, mutta istutukset lopetettiin koko vesistöalueella vuoteen 2001. Uusimpien tutkimusten mukaan järvilohen lisääntymistä on pienessä määrin tapahtunut Inarijärveen laskevassa Ivalojoessa. Pohjois-Amerikan Lake Superior-järvestä kotoisin olevaa harmaanieriää istutettiin Inarijärveen 40 vuoden ajan vuodesta 1972 lähtien, mutta muun muassa kansallisen vieraslajistrategian perusteella sen istutukset lopetettiin vuoteen 2012. Harmaanieriän ei ainakaan toistaiseksi ole havaittu lisääntyvän alueella. Molempien lajien tilannetta seurataan säännöllisellä näytteenotolla ja tutkimuksella.

Istutukset ovat vuodesta 1976 alkaen olleet nk. velvoiteistutuksia, joilla korvataan säännöstelystä paikallisille kalakannoille aiheutuvia haittoja. Velvoiteistutuksia tehdään Inarijärveen ja sen sivuvesistöjen velvoitealueelle. Velvoitteen mukaan vuosittain on istutettava poikasina siikaa, taimenta tai järvilohta sekä nieriää tai harmaanieriää. Sivuvesistöihin istutetaan järvitaimenen tai jokisiian poikasia, käytännössä Ivalojoen pohjasiikakantaa, kuten järveenkin. Inarijärveen on ajoittain, lähinnä vain 1990-luvulla, istutettu enemmän kalanpoikasia kuin se on järven karuuden huomioon ottaen järkevää. Sekä siian, että taimenen istutusmääriä on nyttemmin alennettu niin sanotun sopeutuvan velvoitehoidon periaatteiden mukaisesti. Kyseisten lajien nykyisiin määriin ole odotettavissa ainakaan suuria muutoksia jatkossa 2010-luvulla, harmaanieriäistutusten lopettamisen (2012) jälkeen.

Vuonna 2013 ilmestynyt yhteenvetoraportti ”Inarijärven tilan kehittyminen vuosina 1960–2009" tarjoaa kattavan katsauksen Inarijärven tilan kehittymisestä vuosina 1960–2009.

Sivun kuvat: Pekka Räinä (järvi), Lapin ELY (venesatama)