Norjan, Suomen ja Venäjän raja-alueen ympäristö altistuu vaihtelevasti Kuolan niemimaan teollisuuden päästöille.
Maaekosysteemien muuttujien seuranta antaa arvokasta tietoa siitä, kuinka ympäristökuormitus ja sen muutokset vaikuttavat alueen eläimistöön, metsiin ja muuhun kasvillisuuteen. Maaekosysteemien seurantaohjelma on osittain jatkoa alueella aikaisemmin toteutetuille tutkimuksille ja selvityksille, joten sen kautta on mahdollista saada tietoa lopulta pitkänkin aikavälin muutoksista. Vuosina 2003–2006 toteutettu mittavampi projekti sai jatkoa pienimuotoisemmasta seurantajaksosta vuosina 2011–2013. Seuraavassa esiteltävä pitkänaikainen ohjelma toteutuu kokonaisuudessaan kuitenkin vain, mikäli siihen järjestyy riittävä rahoitus.
Ehdotus seurantaohjelmaksi
Maaekosysteemien seurantaohjelmassa mitataan muun muassa rikkidioksidin ja raskasmetallien levinneisyyttä ja pitoisuuksia maaympäristössä. Kasvillisuuden osalta seuranta keskittyy aluskasvillisuuden sekä epifyyttijäkälien lajiston runsaussuhteisiin ja esiintymiseen.
Osaa valtalajistosta seurataan myös kaukokartoituksen avulla. Metsäympäristön tilaa seurataan lisäksi männyn ja koivun kasvua ja latvusten tilaa arvioimalla. Raskasmetalleja on kertynyt raja-alueen maaperään koko kombinaatin toiminnan ajan, ja niiden liikkuvuutta seurataan maaperänäytteistä. Pitoisuuksia mitataan myös linnusta ja piennisäkkäistä.
Maaekosysteemien seurantaverkosto kattaa päästölähteiden vaikutusalueen pohjoiseen, länteen ja etelään. Venäjän puolella koealoja on kahdeksan, Norjan puolella viisi ja Suomen puolella yksitoista kappaletta. Sulaton itäpuolelta koealat puuttuvat. Koealat sijaitsevat erityyppisissä metsäympäristöissä eri etäisyyksillä sulatosta ja niiden seurantakohteet vaihtelevat. Esimerkiksi kirjosiepon raskasmetallipitoisuuksia seurataan kolmella venäläisellä ja neljällä norjalaisella asemalla sekä taustapitoisuuksista tietoa antavalla Lakselvdalenin koealalla satojen kilometrien päässä Norjassa.
Seurannassa hyödynnetään myös kansainvälistä
ICP-verkostoa,
ICP
Ympäristön yhdennetyn seurannan ohjelma (International Cooperative Programme on Integrated Monitoring of Air Pollution Effects on Ecosystems, ICP IM) on yksi kansainvälisen ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan yleissopimuksen alaisista seurantaohjelmista.
Ohjelmassa selvitetään ympäristömuutosten (kaukokulkeutuvat saasteet, ilmastonmuutos) vaikutuksia elinympäristöömme ja kerätään erilaisia alueellisia tietoja.
joka kuitenkin on aivan liian harva raja-alueen tarkan tiedon tarpeisiin. Seurantaohjelman toteutuminen vaatii erillistä rahoitusta, sillä yhdelläkään maalla ei ole raja-alueelle suunnattua kansallista seurantaohjelmaa.
Kasvillisuuden tutkimukseen tarvittava kehikko paikalla, jossa sammaleet eivät oikein elä.
Maiden eri instituutioiden itsenäisesti keräämien tulosten saaminen täysin vertailukelpoisiksi edellyttää kaikkien kenttätöiden ja kemiallisten analyysien toteuttamista yhdenmukaisten, kansainvälisesti hyväksyttyjen ohjeistojen mukaisesti. Näitä ovat esimerkiksi kansainvälisen metsien ja kasvillisuuden tilan seurantaohjelmat (ICP Forests ja ICP Vegetation).
Norjan, Venäjän ja Suomen koealoille on hankkeessa kehitetty yhdenmukaiset seurantamenetelmät, joten niiden avulla saatu tieto on keskenään vertailukelpoista. Seuranta-ajat ja -tavat on valittu tarkoituksenmukaisiksi mitattavien muuttujien ominaisuuksien perusteella.
Tulevaisuuden haasteita
Vuonna 2011 otettiin käyttöön uusi seuranta-ala aluskasvillisuusseurantaa varten sulaton koillispuolelle, jonne vallitsevien tuulten mukaan suuntautuu päästöjä vastakkaisia suuntia enemmän. Tarve olisi vielä kolmelle uudelle alalle, joista kaksi koealaa tulisi perustaa yhdennetyn maaympäristöjen ja ilmanlaadun tutkimustarpeisiin. Koealat sijoitettaisiin noin 20 ja 50 kilometrin päähän päästölähteistä pienille valuma-alueille. Tarkoituksena olisi seurata raskasmetallien, orgaanisten saasteiden ja happamoittavien rikkiyhdisteiden tulomääriä sekä poistumia valuma-alueelta.
Myös lumesta tehtävä systemaattinen linjamittaustutkimus tulisi käynnistää ja ulottaa kerralla laajalle alueelle. Tarkoituksena olisi määrittää tarkasti päästöjen, etenkin
pysyvien orgaanisten yhdisteiden
POP
Pysyvät orgaaniset yhdisteet (persistent organic pollutants, POPs) ovat haitallisia orgaanisia aineita, joita luonnon prosessit hajottavat erittäin hitaasti. Ne ovat kaukokulkeutuvia ja kerääntyvät eliöihin.
Jotkin POP-yhdisteet ovat luonnossa syntyneitä, mutta suurin osa on ihmisperäisiä. Esimerkiksi hyönteismyrkkynä käytetty DDT on pysyvä orgaaninen yhdiste.
Polyaromaattiset hiilivedyt (polyaromatic hydrocarbons, PAHs) ovat haitallisia yhdisteitä, joita syntyy epätäydellisessä palamisessa. Niiden on havaittu aiheuttavan syöpää, mutaatioita ja sikiövaurioita.
PAH-yhdisteet ovat yksi laajimmalle levinneistä orgaanisista haitta-aineryhmistä.
